"Istuin TV:n ääressä, väsyneenä pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen. Pikkuhiljaa aloin torkahdella nojatuolissani keskellä huonettani. Äänet ja aistimukset alkoivat sekoittua... TV... talo... mutta silti kuulin askeleita!

Joku oli etuovella. Kuulin raapaisun ja jonkun juoksevan pois... BOOOM!!! Ovi räjähti irti saranoiltaan ja iskeytyi suoraan päälleni, aivan kuin ne olisivat nähneet seinän läpi ja tienneet missä olin.

Tiesin hyvin keitä ne olivat. Kaukana olivat ajat, jolloin ihmettelimme, onko elämää aurinkokuntamme ulkopuolella.
Totuimme siihen, että ne olivat ympärillämme.
Saimme uuden sivilisaation, uuden elämän ja uusia ystäviä.
Kuitenkaan en ikinä päässyt tunteesta, että eräänä päivänä he tulisivat hakemaan MINUT, kuten olivat hakeneet useat muut minua ennen. Todisteita tästä ei ollut, mutta en todellakaan halunnut listalle 'kadonnut
jälkeä jättämättä'.

He yrittivät pakottaa minut selälleni lattialle, mutta panin vastaan. Vastarintani päättyi, kun sain kovan iskun päähäni...
...tulin tajuihin autossa.
Onneksi kaappaajani eivät huomanneet, että olin hereillä. Aloin huutaa ja potkia, yritin lyödä heitä, mutta olin liian kauhuissani.
Kun yritin kuristaa ajajaa, hän menetti kontrollin, ja kauhukseni auto syöksyi aidan läpi suoraan rotkoon. Kaduin samantien tekoani ja tajusin että muutamassa sekunnissa olisin kuollut.
Ehdin miettiä, että jos en olisi pannut vastaan, olisin elossa, vaikkakin kaukaisella planeetalla...

...mutta mietteeni keskeytyivät, sillä kuinka typerältä se kuulostaakin, auto muuttui lentoalukseksi loistavin valoin ja pauhaavin moottorein. Nousimme ylöspäin ja saavuimme lopulta avaruuteen.
Ainoa asia jonka muistan on, että kamppailin yhä voimakkaasti, kun alus alkoi laskeutua....
Se oli kamalaa. Törmäys, sirpaleet, meteli, huudot, murskaava ääni, ja kaiken tuhoutuminen. Kiipesin ulos romusta ja näin, että olioista valui jotain outoa, erittäin pahanhajuista nestettä.

Huomasin laitteen, joka näytti aivan yhteydenpitovälineeltä. Se piti outoja, kakofonisia ääniä.
Viime hetkien stressi oli minulle liikaa ja menetin taas tajuntani....

....tunteja, päiviä oli voinut kulua, kunnes jokin otti aluksen romusta kiinni ja nosti sen ylös. Minä olin yhä kyydissä. Alus vietiin vastenmieliseen
paikkaan, joka näytti aivan kaatopaikalta.
Ehkä ne luulivat minua kuolleeksi, ja heittivät minut menemään kuin räsynuken keskelle törkyä ja jätettä. Olin karkulainen - olinko ainoa ?

Tästä kaikki alkoi, niinkuin minä sen muistan."

Daniel White